Kenttärakenteet kannattaa routaeristää
Kenttärakenteiden kuten tekonurmikenttien ja muiden erilaisten urheilukenttien routasuojaus on perinteisesti toteutettu massanvaihdolla. Tämä tarkoittaa, että routivat maa-ainekset kaivetaan pois ja korvataan routimattomalla maa-aineksella. Kaivuusyvyyden määrittää paikkakunnan olosuhteet ja rakenteelle asetettu laatutaso eli miten pientä routanousua tavoitellaan. Massanvaihtomenetelmä johtaa usein siihen, että välttämättä ei pystytä tai ei katsota tarpeelliseksi vaihtaa massoja riittävän syvältä, jotta tavoiteltuun laatutasoon päästäisiin. Tällöin usein tingitään tavoitteesta ja sallitaan kenttärakenteelle suurempi routanousu. Tämä puolestaan johtaa kenttärakenteen käyttöiän pienenemiseen ja korjaustarpeen kasvamiseen.
Nykyisin uudet kenttärakenteet osataan tehdä entistä useammin hyvin routaeristettyinä rakenteina, jolloin niiden käyttöikä on pidempi ja myös käyttöaika vuodessa on pidempi. Kuitenkin yhä edelleen kenttärakenteita toteutetaan massanvaihdolla vedoten esimerkiksi kustannussäästöihin. Jos verrataan perinteistä tapaa eli massanvaihtoa ja routaeristämällä toteutettua kenttärakennetta pelkästään materiaalikustannusten osalta, routaeristetty rakenne saattaa olla prosentin tai kaksi kalliimpi. Kuitenkin, koska routaeristämällä säästetään vanhojen poiskuljetettavien massojen kaivamisessa ja kuljettamisessa aiheutuneita kustannuksia sekä uusien massojen kuljettamisessa ja asentamisessa aiheutuvia kustannuksia huomattavasti, routaeristetty rakenne tulee tällöin selvästi halvemmaksi.
Oheisessa kuvassa on esitetty laskelmien perusteella 9600 m2 kokoisen tekonurmikentän rakentamisesta aiheutuvat kustannukset ilman pintarakennetta. Vaihtoehto VE1 kuvaa massanvaihtoon perustuvaa toteutustapaa, jossa routivat maamassat kaivetaan 1,5 m syvyydeltä pois ja kuljetetaan 20 km päähän ja tuodaan uudet routimattomat maa-ainekset tilalle. Vaihtoehto VE2 puolestaan kuvaa rakennetta, jossa routaeristeenä on käytetty 70 mm paksua Finnfoam-eristettä. Tällöin maamassojen kaivuutarve on ollut vain 0,72 m syvyydeltä.
Taulukosta huomataan, että tuotevaiheen A1-A3 kustannukset ovat eri vaihtoehdoilla lähestulkoon samat, mutta routaeristetyn vaihtoehdon kustannussäästöt aiheutuvat kuljetusten A4 ja työkustannusten A5 osalta. Kokonaiskustannuksiltaan routaeristetty vaihtoehto muodostuu noin 16 % edullisemmaksi. Myös laatutaso on routaeristetyllä ratkaisulla parempi, koska rakenteen laskennallinen routanousu VE2 osalta on selvästi pienempi kuin VE1 tapauksessa.
Kustannusten lisäksi eri ratkaisuja tarkastellaan nykyisin entistä useammin rakentamisen aikaisten ilmastopäästöjen hiilijalanjäljen osalta. Oheisessa taulukossa on esitetty edellä mainitun 9600 m2 kokoiselle kenttärakenteelle lasketut rakentamisen aikaiset päästöt kahdella eri toteutusvaihtoehdolla ilman pintarakennetta.
Laskelmien perusteella routaeristämällä toteutetun rakenteen VE2 päästöt ovat noin 35 % pienemmät verrattuna massanvaihdolla toteutettuun rakenteeseen VE1. Prosentuaalisesti isoin ero eri vaihtoehtojen päästöissä on kuljetusten A4 ja työmaatoimintojen A5 osalta. Päästöjen osalta myös tuotteiden valmistusvaiheen A1-A3 osalta päästöt muodostuvat routaeristetyn rakenteen VE2 osalta selvästi pienemmäksi verrattuna massanvaihdolla toteutettuun rakenteeseen VE1. Prosentuaalisesti suurin säästö saavutetaan kuitenkin vaiheissa A4 ja A5.
Käyttämällä kenttärakenteissa 50–70 mm paksua Finnfoam-routaeristettä voidaan massanvaihdon määrä käytännössä puolittaa ja useimmassa tapauksessa rakenteen laatutaso muodostuu vielä paremmaksi verrattuna massanvaihdolla toteutettuun ratkaisuun. Routaeristetty kenttärakenne on kustannuksiltaan edullisempi ja ennen kaikkea hiilijalanjäljeltään pienempi ratkaisu toteuttaa kenttärakenteiden routasuojaus.
Tutustu laskelmissa käytettyyn lähteeseen oheisen linkin kautta: Routaeristeet kenttärakenteissa (PDF, 65 kt)
A-Insinöörit; Routaeristeet kenttärakenteissa, Päästö- ja kustannusvertailu; 11.4.2025